Me ollaan taas päästy nauttimaan suomalaisista herkuista. Oikeestaan viimeset kaks viikkoa ollaan popsittu ruisleipää ja salmiakkia. Viime torstaina Emmin perhettä tuli tänne ja saatiin taas lisää tuttua ruokaa, vaikka eihän tämä puolalainenkaan ole pahaa tai mitenkään erikoista, mutta täytyy kuitenki hehkuttaa salmiakilla. Ja salmiakistahan ei taida muut tässä meän kerroksessa tykätä ku me :) Nam!Ja noloa, mutta eihän me olla ees mitään puolapuolaruokaa maistettukaan koska ollaan niin ennakkoluulosia :D No kuitenkin.
Vaikka edellisten suomalaisten vierailusta ei montaa päivää kerenny kulua oli silti mielettömän ihana nähdä lisää suomalaisia: Terhiä, ihanaa Viiviä ja Rekinaa :) Emmilläkin tais koti-ikävä helpottaa. Esiteltiin niille Krakovaa, shoppailtiin,  syötiin Isoäidin Vadelmassa, shoppailtiin ja esiteltiin meän koti sekä luxus keittiö! Niin se vaan äkkiä taas meni neljä päivää ja taas olemma kahdestaan täällä.

Kahdestaan olosta puheenollen, tänään, ku ollaan oltu kahdestaan kakskytneljäseittemän ja kymmenen viikkoa, me viimein seottiin :D Kaikki alko siitä, että oltiin väsyneitä (normaalia), mielettömän onnellisia ja helpottuneita että tennis/tabletennis tunnit on viimein ohi (valtavat agressiot sitä opettajaa kohtaan) ja että oltiin vain omia itsejämme. Päätettiin, että tänään mennään joululahjaostoksille, koska joskushan se sekin urakka piti alottaa. Muutaman tunti kierreltiin Market Squerilla joulutorilla ja lopulta päädyttiin lähiostarille. Siinä alettiin sit miettimään, et ollaankohan me nyt voitettu vai hävitty ku tää zlotin kurssi on taas noussu. Laskettiin ja laskettiin ja kumpiki koitti selittää toiselle omaa mielipidettä: "jos sulla on 260 euroa niin paljon sää saat zzzloteja?" "mutta entä jos maksat visalla niin nehän vie sun tililtä nyt paljon rahaa..kuuntele nyt mua! Jos sulla on 1 zloti..". Ja mulla alko aivan kädet täriseen, ku aivot ei hoksannu ja samalla koitin Emmille selostaa miten asia on -  minusta. Vieläkään ei olla aivan varmoja, joten voisko joku fiksu kertoa! :D Siitä oon ainaki varma, että rahat alkaa loppumaan. Lopulta Emmi tukki korvat, ettei pää sekoais enempää. Ja sillä raukkelilla nous hiuksetki pystyyn :) Koitettiin olla hiljaa, mut sit väsy iski lopullisesti ja loppu onki siinä. Saatiin varmaan huonoilla jutuillamme ja äänekkäällä naurulla käännettyä katseita, mutta ei kukaan varmaan hoksaa, että ollaan suomesta ;)

Kakkos asuntolaan on tullu solarium! Ajateltiin käydä kattoon sitä ja hyyiii siellä ovella seiso ruotsalaisen näkönen mies, joka oli varmaan testannu kyseistä laitetta kerran jos toistekin. Emmi päätti, ettei mene sinne jos se mies pyörittää sitä, koska se hymyili meille tosi epäilyttävän näkösesti. Toinen kans mitä pitäis kokeilla on kakkos asuntolan Hands On hieronta paikka, koska me fyssarithan ei aleta toisiamme hieromaan :D Mutta valittaa saa jos tuntuu et niskat on niin jumissa, että oksettaa.

Me saatiin Emmin kans suomalaisia lehtiä luettavaksi, Seiska, MeNaiset, Iltasanomat..Kaikissa oli jotain juttua Tukiaisesta ja tästä BB-Hennasta!!!!!!!!!!!!!!!En tiä miten päin olla ku luin niitä juttuja, mutta aivan kamalaa :) Totta kai toivotaan että Johanna paranee pian malariasta ja BB-Henna pääsee Nykäsen Matin kanssa treffeille. Oli hauskaa!

Ollaan törmäilty yhteen 904 mieheen aivan yhtenään maailman epätodennäkösimmissä paikoissa! Siis tämä on toinen niistä miehistä, joille me pari kuukautta sitten luvattiin tarjota kaljat muuttoavusta, joka tuli pyytään meitä kaljalle ja sanoin fiksusti "sorry we are sleeping" ja jonka nimeän me ei vieläkään tiedetä!! No, kun mun vanhemmat oli täällä törmäsin siihen, kun oltiin hakemassa avaimia meän apartmentiin. Kummatki oli aivan hämillään ,että "hello....What are you doing here???" "ööö..I work here, and YOU?" "Really? Are you sure...I'm here with my parents...?" Menin aivan noloksi ja se selitti siinä työkavereilleen jotain puolaksi ( en halua tietää ) ja sitten lähdettiin äkkiä paikalta pois. Ja siis eihän tässä mitään, MUTTA me oltiin luvattu mennä sen kanssa edellisenä lauantaina kaljalle, mutta skipattiin se ja piiloteltiin meän huoneessa. Olin aivan hämilläni koko tilanteesta, ei Krakova voi olla näin pieni paikka! :D No tänään sitten oltiin menossa kattoo sitä solariumia, niin eiköhän satuttu samaan hissiin!? :D Repesin, että eihän tämä voi olla mahdollista, "why we never see you at school??" Koitin vältellä aihetta "millon mennään kaljalle", mutta eiköhän se kohta sanonu että meänhän pitäis nähdä. Kiva! Saatiin sen numero, että ollaan yhteyksissä ja nythän meän on oikeesti pakko ja ei siinä kyllä me voidaanki ja tahdotaan ihan hirveesti mennä, mutta musta tuntuu et siellä kaljalla tulee oleen vaan minä, Emmi ja se mies, eikä varmastikaan se sen komea kämppis :D
Ja siis minusta huvittavinta tässä koko törmäilyssä on se, että ei hajuakaan mikä sen nimi on ja toiseksi me törmätään aina siihen, eikä koskaan siihen sen kämppikseen...Tallensin puhelimeen sen numeronki room 904 boy ko en kehannu kysyä sen nimeä näin kahden kuukauden jälkeen.

Nyt lukemaan suomijuoruja ja miettiin, mitä tehtäis ku on vielä vähä aikaa ennen kotiin tuloa :)
Moikka!!