Elikkäs, viime viikonloppuna lähettiin Zakopaneen, ku ei enää jakettu tätä kaupungin vilskettä ja oltiin kuultu aika paljo hyviä juttuja siitä. Zakopanehan on siis paikka, jossa on myös suomalaismenestyksen makua, sillä Janne Ahonen ja kumppanit sattuu olemaan aika hyviä hyppäämään mäkeä ja Zakopanessa on yksi maailmancupin osakilpailuista.
Perjantai-iltana siis oltiin Zakopanessa ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai yöpaikkaa tulevalle parille vuorokaudelle. Mentiis siis lähimpään hotelliin, heitettiin kamat huoneeseen ja painuttiin kattomaan keskustaa. Aika viehättävä vuoristokaupunki! Tunnelma oli kotosa, vaikka porukkaa oli paljo. Tiet oli kapeita ja talot matalia ja puisia ihan keskustassaki. Ja laskijoita joka kulmassa, Inka päätti haluavansa muuttaa sittenkin Zakopaneen. Ei huonompi valinta.
Inkan kuvavalinta!
Itsenäisyyspäivään herättiin ihanista valkoisista lakanoista (nukutaan edelleen makuupusseissa:). Aamupalan jälkeen mentiin turisti-infosta kyselemään että mitenkä pääsis korkealle vuorille. Neuvojen saattelemana lähettiin metsästämään bussia gondolille jolla kuulemma pääsis huipulle asti. Nyt puhutaan siis Itä-Euroopan Alpeista, Tatra-vuoristosta.
Bussilla päästiin mäen juurella ja joku muuki oli haluamassa huipulle, vaikka sesonkiin on vielä pitkä aika. Todettiin että oli myös alemman hinnan takia ollu hyvä idea koittaa huipulle off-seasonin aikaan. Puolentoista tunnin oottelun jälkeen päästiin cable carin vaunuun, joka vei meidät lumirajan paremmalle puolelle. Kaupunkeihin astihan täällä ei vielä lunta riitä, että ei ihan tunnu joulukuulta. Mutta kuitenki, sinne päästiin, lumiselle ja tuuliselle huipulle. Ja vaikka ollaan paljo kaunista täällä nähty, ni ei kyllä mitään noin vaikuttavaa. Aivan epätodelliselta tuntu. Pari kiljasuaki saatto taas kuulua, varmaan lähinnä minun suusta. Hui. Vaikiahan sitä on selittää. Pilviä, lunta ja vuorenhuippuja silmänkantamattomiin.
Inka onnellisena.
Pöllisteltiin huipulla, leikittiin lumileikkejä, syötiin välillä vähä pitsaa ja pöllisteltiin lisää. Ja nähtiin yks mies joka kysyi mistä ollaan ja kun kerrottiin että Suomesta, ni se että mistä. Rovanimeltä. Ja se ties missä se on!
Hissimatkalla alas laulettiin Maamme-laulua.
Illalla syötiin ja vaihettiin seikkailun vuoksi hotellia. Inka osti siteet lumilautaan ni niitä siinä ajankuluksi ihasteltiin ja katottiin saksankielistä mtv:tä ennen nukkumattia.
Sunnuntaina aateltiin käydä katsomassa sitä paikkaa missä ens tammikuussaki kuullaan Maamme, eli Zakopanen mäkihyppyriä. Iso se oli ja tammikuussa on pakko mennä haistelemaan sitä tunnelmaa, kannustamaan suomalaisia ja heiluttamaan banderolleja, joissa on kivoja viestejä kotoSuomeen, ei olla vielä päätetty tarkalleen mitä.
Sitte otettiin bussi takas Krakovaan,ja illalla ihanaa tenttiinlukua.
Mitäs muuta viimeviikolla tapahtu. No ainaki katottiin Sinkkuelämää-leffa, ku minulle kävi alkusyksystä sellainen ongelma, että se ei kerenny tulla Ivaloon ennenku menin kouluun Rovaniemelle, ja Rovaniemellä se ei enää pyöriny. Ja kuulkaas oli hyvä. Nauroin ja itkin enemmän ku pitkään aikaan leffan aikana. Ja Inka sitäki enemmän. Ja suunniteltiin taas häitämme. Inka aiko siinä tapauksessa jos minä päädyn naimisiin, aloittaa kaasojen puheenvuoron näin : "Ja tämä kaikkihan on ollut jo suunniteltu valmiiksi ennen kuin Emmi palasi kotiin Krakovasta". Myöntäkää tytöt pois, itekki ootta kuitenki suunnitellu! Varsinki jos teillä on ihana poikakaveri.
Mitäpä vielä muuta. Carlos toi äsken tänne meidän huoneeseen salaiseen säilytykseen Rebecan joululahjalumilaudan. Inka ja minä koristellaan se ja viedään sitte kun ne on jo Espanjassa ni makaamaan se Rebecan sängylle. Ja sitte kun ne tulee takaisin, se on varmasti Rebecalle paras yllätys ikinä! On siinä hurmaava nuorimies, tämänki takia.
Ja sitte ei enää kyllä muuta. Ootellaan Tonia ja Mikkoa torstaina kylään ja pietetään pikkujoulut. Minulla on myös sukellusseuran pippalot. Se onki sitte viimenen viikonloppu ennen joulua täällä päin maailmaa, ens torstaina lähetään kotimatkalle. Kauhistuttaa jo valmiiksi se pakkaamisurakka. Mutta tottakai ihana tulla kotia joulunviettoon ja nähä kaikkia rakkaita! Ikävistä ikävin on yhtä poikaa. Vai mieskö se on.
Sellasta, halauksia Emmiltä
Kommentit