Siis sen 904:n pojan nimi on Dominik! Se laitto Inkalle viestiä " -Dominik" Ei muuta :D

Ja muuten, meän viikonlopusta olis varmaan voinu kertoa vähän värikkäämminki sanavalinnoin, mut Emmi kerto asiat hienosti ja hyvin tiivistetysti, kiitän :) Voitte sitten kaverit myöhemmin kysellä maailman omituisimmasta taximatkasta pois Auschwitzista, Lucasista, Metasta ja tietenki suomalaisista ja puolalaisista miehistä, suomalaisesta karkkijuomasta ja meän tekemästä siskonpedistä! Nyt ei kuitenkaan haluta paljastaa teille mittään.

Aika alkaa täällä ennen Joulua muuten loppumaan pahemman kerran. Torstaina suunnataan Emmin kanssa Warsovvaan junalla, jossa ajateltiin viettää päivä kierrellen, koska pitäähän se maan pääkaupunkikin nähä, niin ku Auschwitz, tosin toivon syvästi ettei siitä reissusta tule yhtä ahdistava. Ennen torstaita meän pitäs kuitenki saada jotenki mietittyä pienissä päissämme, että mitä sitä veis jo Suomeen, koska kävi miten kävi meillä on tätä tavaraa niin paljon että sitä ei kotiin saa yhdellä kerralla. Enivei, se jääköön keskiviikko illan huoleksi :) Nyt nautitaan täällä olosta, vaikka aika hiljaselta on tänäänki vaikuttanu: herättiin puolenpäivän toisella puolen ja mittään ei olla tehty. Vähä jänskäilty kotiin tuloa vain. Mä en osaa enää ees elää tässä hetkessä, vaan oon jo Oulun lentokentällä halailemassa rakkaita :) Mutta on tää ollu tähän asti kyllä ehdottomasti huikein reissu minnekään ikinä ja oon niin ilonen, että sitä pitää tulla loman jälkeen vielä takasinki! Sitten vasta pitää ostaa aamukampa ja alkaa viivaileen muistilapulta yli mitä kaikkea pitää vielä tehdä ja nähdä täällä Krakovassa, ku aika alkaa todella loppumaan.
Emmi saa muuten välillä pieniä sätkyjä ja päästelee kummallisia ääniä: "Inkaaaaaaaa, me ollaaan perjantaina Suomessa!!!!!!!Kääääääääk :D:D:D" No voin kyllä yhtyä noihin. Ei ole ensimmäinen kerta ku täällä ollessa on epätodellinen olo.
Jouluksi kottiiin <3

Inka

Elikkä rakas serkkupoikani tuli rakkaan kaverinsa kanssa näyttämään mistä ne suomalaiset  miehet onkaan tehty. Ne on omatoimisia ainaki, ku ei ihan keretty niitä vastaan junalle ni ne oli jo löytäny lähimpään pubiin.

Ekana päivänä osteltiin pojille vaatteita. Tai oikeastaan vaan Mikolle ku Toni on niin nirso. Illalla vierailtiin meijän koulun pubilla mutta poikia oli vissiin reissu rassannu ku uni tuli aika äkkiä.

Seuraavana aamuna päätettiin lähteä Auschwitziin. Missattiin viimenen ryhmä, mutta Cracow Toursin virkailijat järjesti meille privakuskin ja -oppaan. Makso vähä enemmän, mutta onneksi meillä oli mukana suomalaisia työtä tekeviä nuoria miehiä. Paikkahan veti sanattomaksi. En tiiä mitä kirjottaisin. Kaikki itki. Ei tuollasia kauheuksia kyllä voi ees kuvitella todellisiksi, mutta sielä sen kaiken oikein tunsi luissa ja ytimissä. Meijän opas oli vielä kaiken lisäksi aivan mahtava, päästin kyllä tosi jyvälle semmosistaki mistä ei oltais välttämättä haluttu.

Illalla pojat halus vähä nollata ja oli päivä ollukki aika raskas henkisesti. Pietettiin pikkujoulut meijän huoneessa, pojat oli tuonu tonttulakitki! :) Kutsuttiin puolalaisia kavereita ja aloteltiin kämpillä. Matkalla keskustaan Toni kompuroitti ja telo nilkkansa. Nyt, kaks päivää myöhemmin se on kuulemma vieläki turvonnu ja sen näkönen "ku ois punaviinit kaadett päälle". Kaks fyssariopiskelijaa eikä tehty mitään, mutta suomalaiset miehet, nehän kestää hammasta purren eikä sano mitään. Oltiin tosi kivalla klubilla isolla porukalla. Hauskin ilta ulkona täällä! :)

Lauantaiaamuna pojat lähtii jo kohti Varsovaa. Hengissä olivat kotia kuulemma selvinneet. Kiitti pojat, oli hauskaa ! <3

-Emmi

Yleisön (Inkan) pyynnöstä minäki koitan kirjotella välillä.

Elikkäs, viime viikonloppuna lähettiin Zakopaneen, ku ei enää jakettu tätä kaupungin vilskettä ja oltiin kuultu aika paljo hyviä juttuja siitä. Zakopanehan on siis paikka, jossa on myös suomalaismenestyksen makua, sillä Janne Ahonen ja kumppanit sattuu olemaan aika hyviä hyppäämään mäkeä ja Zakopanessa on yksi maailmancupin osakilpailuista.
Perjantai-iltana siis oltiin Zakopanessa ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai yöpaikkaa tulevalle parille vuorokaudelle. Mentiis siis lähimpään hotelliin, heitettiin kamat huoneeseen ja painuttiin kattomaan keskustaa. Aika viehättävä vuoristokaupunki! Tunnelma oli kotosa, vaikka porukkaa oli paljo. Tiet oli kapeita ja talot matalia ja puisia ihan keskustassaki. Ja laskijoita joka kulmassa, Inka päätti haluavansa muuttaa sittenkin Zakopaneen. Ei huonompi valinta.

Inkan kuvavalinta!


Itsenäisyyspäivään herättiin ihanista valkoisista lakanoista (nukutaan edelleen makuupusseissa:). Aamupalan jälkeen mentiin turisti-infosta kyselemään että mitenkä pääsis korkealle vuorille. Neuvojen saattelemana lähettiin metsästämään bussia gondolille jolla kuulemma pääsis huipulle asti. Nyt puhutaan siis Itä-Euroopan Alpeista, Tatra-vuoristosta.
Bussilla päästiin mäen juurella ja joku muuki oli haluamassa huipulle, vaikka sesonkiin on vielä pitkä aika. Todettiin että oli myös alemman hinnan takia ollu hyvä idea koittaa huipulle off-seasonin aikaan. Puolentoista tunnin oottelun jälkeen päästiin cable carin vaunuun, joka vei meidät lumirajan paremmalle puolelle. Kaupunkeihin astihan täällä ei vielä lunta riitä, että ei ihan tunnu joulukuulta. Mutta kuitenki, sinne päästiin, lumiselle ja tuuliselle huipulle. Ja vaikka ollaan paljo kaunista täällä nähty, ni ei kyllä mitään noin vaikuttavaa. Aivan epätodelliselta tuntu. Pari kiljasuaki saatto taas kuulua, varmaan lähinnä minun suusta. Hui. Vaikiahan sitä on selittää. Pilviä, lunta ja vuorenhuippuja silmänkantamattomiin.

Inka onnellisena.

Pöllisteltiin huipulla, leikittiin lumileikkejä, syötiin välillä vähä pitsaa ja pöllisteltiin lisää. Ja nähtiin yks mies joka kysyi mistä ollaan ja kun kerrottiin että Suomesta, ni se että mistä. Rovanimeltä. Ja se ties missä se on!
Hissimatkalla alas laulettiin Maamme-laulua.

Illalla syötiin ja vaihettiin seikkailun vuoksi hotellia. Inka osti siteet lumilautaan ni niitä siinä ajankuluksi ihasteltiin ja katottiin saksankielistä mtv:tä ennen nukkumattia.

Sunnuntaina aateltiin käydä katsomassa sitä paikkaa missä ens tammikuussaki kuullaan Maamme, eli Zakopanen mäkihyppyriä. Iso se oli ja tammikuussa on pakko mennä haistelemaan sitä tunnelmaa, kannustamaan suomalaisia ja heiluttamaan banderolleja, joissa on kivoja viestejä kotoSuomeen, ei olla vielä päätetty tarkalleen mitä.

Sitte otettiin bussi takas Krakovaan,ja illalla ihanaa tenttiinlukua.

Mitäs muuta viimeviikolla tapahtu. No ainaki katottiin Sinkkuelämää-leffa, ku minulle kävi alkusyksystä sellainen ongelma, että se ei kerenny tulla Ivaloon ennenku menin kouluun Rovaniemelle, ja Rovaniemellä se ei enää pyöriny. Ja kuulkaas oli hyvä. Nauroin ja itkin enemmän ku pitkään aikaan leffan aikana. Ja Inka sitäki enemmän. Ja suunniteltiin taas häitämme. Inka aiko siinä tapauksessa jos minä päädyn naimisiin, aloittaa kaasojen puheenvuoron näin : "Ja tämä kaikkihan on ollut jo suunniteltu valmiiksi ennen kuin Emmi palasi kotiin Krakovasta". Myöntäkää tytöt pois, itekki ootta kuitenki suunnitellu! Varsinki jos teillä on ihana poikakaveri.

Mitäpä vielä muuta. Carlos toi äsken tänne meidän huoneeseen salaiseen säilytykseen Rebecan joululahjalumilaudan. Inka ja minä koristellaan se ja viedään sitte kun ne on jo Espanjassa ni makaamaan se Rebecan sängylle. Ja sitte kun ne tulee takaisin, se on varmasti Rebecalle paras yllätys ikinä! On siinä hurmaava nuorimies, tämänki takia.

Ja sitte ei enää kyllä muuta. Ootellaan Tonia ja Mikkoa torstaina kylään ja pietetään pikkujoulut. Minulla on myös sukellusseuran pippalot. Se onki sitte viimenen viikonloppu ennen joulua täällä päin maailmaa, ens torstaina lähetään kotimatkalle. Kauhistuttaa jo valmiiksi se pakkaamisurakka. Mutta tottakai ihana tulla kotia joulunviettoon ja nähä kaikkia rakkaita! Ikävistä ikävin on yhtä poikaa. Vai mieskö se on.

Sellasta, halauksia Emmiltä

Me ollaan taas päästy nauttimaan suomalaisista herkuista. Oikeestaan viimeset kaks viikkoa ollaan popsittu ruisleipää ja salmiakkia. Viime torstaina Emmin perhettä tuli tänne ja saatiin taas lisää tuttua ruokaa, vaikka eihän tämä puolalainenkaan ole pahaa tai mitenkään erikoista, mutta täytyy kuitenki hehkuttaa salmiakilla. Ja salmiakistahan ei taida muut tässä meän kerroksessa tykätä ku me :) Nam!Ja noloa, mutta eihän me olla ees mitään puolapuolaruokaa maistettukaan koska ollaan niin ennakkoluulosia :D No kuitenkin.
Vaikka edellisten suomalaisten vierailusta ei montaa päivää kerenny kulua oli silti mielettömän ihana nähdä lisää suomalaisia: Terhiä, ihanaa Viiviä ja Rekinaa :) Emmilläkin tais koti-ikävä helpottaa. Esiteltiin niille Krakovaa, shoppailtiin,  syötiin Isoäidin Vadelmassa, shoppailtiin ja esiteltiin meän koti sekä luxus keittiö! Niin se vaan äkkiä taas meni neljä päivää ja taas olemma kahdestaan täällä.

Kahdestaan olosta puheenollen, tänään, ku ollaan oltu kahdestaan kakskytneljäseittemän ja kymmenen viikkoa, me viimein seottiin :D Kaikki alko siitä, että oltiin väsyneitä (normaalia), mielettömän onnellisia ja helpottuneita että tennis/tabletennis tunnit on viimein ohi (valtavat agressiot sitä opettajaa kohtaan) ja että oltiin vain omia itsejämme. Päätettiin, että tänään mennään joululahjaostoksille, koska joskushan se sekin urakka piti alottaa. Muutaman tunti kierreltiin Market Squerilla joulutorilla ja lopulta päädyttiin lähiostarille. Siinä alettiin sit miettimään, et ollaankohan me nyt voitettu vai hävitty ku tää zlotin kurssi on taas noussu. Laskettiin ja laskettiin ja kumpiki koitti selittää toiselle omaa mielipidettä: "jos sulla on 260 euroa niin paljon sää saat zzzloteja?" "mutta entä jos maksat visalla niin nehän vie sun tililtä nyt paljon rahaa..kuuntele nyt mua! Jos sulla on 1 zloti..". Ja mulla alko aivan kädet täriseen, ku aivot ei hoksannu ja samalla koitin Emmille selostaa miten asia on -  minusta. Vieläkään ei olla aivan varmoja, joten voisko joku fiksu kertoa! :D Siitä oon ainaki varma, että rahat alkaa loppumaan. Lopulta Emmi tukki korvat, ettei pää sekoais enempää. Ja sillä raukkelilla nous hiuksetki pystyyn :) Koitettiin olla hiljaa, mut sit väsy iski lopullisesti ja loppu onki siinä. Saatiin varmaan huonoilla jutuillamme ja äänekkäällä naurulla käännettyä katseita, mutta ei kukaan varmaan hoksaa, että ollaan suomesta ;)

Kakkos asuntolaan on tullu solarium! Ajateltiin käydä kattoon sitä ja hyyiii siellä ovella seiso ruotsalaisen näkönen mies, joka oli varmaan testannu kyseistä laitetta kerran jos toistekin. Emmi päätti, ettei mene sinne jos se mies pyörittää sitä, koska se hymyili meille tosi epäilyttävän näkösesti. Toinen kans mitä pitäis kokeilla on kakkos asuntolan Hands On hieronta paikka, koska me fyssarithan ei aleta toisiamme hieromaan :D Mutta valittaa saa jos tuntuu et niskat on niin jumissa, että oksettaa.

Me saatiin Emmin kans suomalaisia lehtiä luettavaksi, Seiska, MeNaiset, Iltasanomat..Kaikissa oli jotain juttua Tukiaisesta ja tästä BB-Hennasta!!!!!!!!!!!!!!!En tiä miten päin olla ku luin niitä juttuja, mutta aivan kamalaa :) Totta kai toivotaan että Johanna paranee pian malariasta ja BB-Henna pääsee Nykäsen Matin kanssa treffeille. Oli hauskaa!

Ollaan törmäilty yhteen 904 mieheen aivan yhtenään maailman epätodennäkösimmissä paikoissa! Siis tämä on toinen niistä miehistä, joille me pari kuukautta sitten luvattiin tarjota kaljat muuttoavusta, joka tuli pyytään meitä kaljalle ja sanoin fiksusti "sorry we are sleeping" ja jonka nimeän me ei vieläkään tiedetä!! No, kun mun vanhemmat oli täällä törmäsin siihen, kun oltiin hakemassa avaimia meän apartmentiin. Kummatki oli aivan hämillään ,että "hello....What are you doing here???" "ööö..I work here, and YOU?" "Really? Are you sure...I'm here with my parents...?" Menin aivan noloksi ja se selitti siinä työkavereilleen jotain puolaksi ( en halua tietää ) ja sitten lähdettiin äkkiä paikalta pois. Ja siis eihän tässä mitään, MUTTA me oltiin luvattu mennä sen kanssa edellisenä lauantaina kaljalle, mutta skipattiin se ja piiloteltiin meän huoneessa. Olin aivan hämilläni koko tilanteesta, ei Krakova voi olla näin pieni paikka! :D No tänään sitten oltiin menossa kattoo sitä solariumia, niin eiköhän satuttu samaan hissiin!? :D Repesin, että eihän tämä voi olla mahdollista, "why we never see you at school??" Koitin vältellä aihetta "millon mennään kaljalle", mutta eiköhän se kohta sanonu että meänhän pitäis nähdä. Kiva! Saatiin sen numero, että ollaan yhteyksissä ja nythän meän on oikeesti pakko ja ei siinä kyllä me voidaanki ja tahdotaan ihan hirveesti mennä, mutta musta tuntuu et siellä kaljalla tulee oleen vaan minä, Emmi ja se mies, eikä varmastikaan se sen komea kämppis :D
Ja siis minusta huvittavinta tässä koko törmäilyssä on se, että ei hajuakaan mikä sen nimi on ja toiseksi me törmätään aina siihen, eikä koskaan siihen sen kämppikseen...Tallensin puhelimeen sen numeronki room 904 boy ko en kehannu kysyä sen nimeä näin kahden kuukauden jälkeen.

Nyt lukemaan suomijuoruja ja miettiin, mitä tehtäis ku on vielä vähä aikaa ennen kotiin tuloa :)
Moikka!!

Ensinnäkin, kiitoksia Inkan kotijoukoille, minullakin oli aivan ihana viikonloppu!

Ja torstaina tulee meiltä Viivi, äitiseni ja äitin ystävä Rekina. En malta oottaa!

Inka käski minun tänne kirjottaa mutta se on aika tyhjentävästi kertonu kaiken. Mulla on aika samanlainen toivelistaki Suomeen ku Inkalla. Ja äiti tuo mulle Heikin paidan :D

Ei muuta,kirjoitellaan!