23.9.08<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Suunnitellaan tässä just seuraavaa kaupunkia missä tahdotaan asua (Auckland, Brisbane, Melbourne..OK, Roikin käy välissä). Ei sillä, tämä Krakovakin maistuu tällä hetkellä hyvälle oluen kera! Hahaa!

 

Tämä kulunut päivä tuntuu taas mielettömän pitkältä, koska ollaan tehty tai ainakin nähty niin paljon kaikkea yhtenä päivänä. Aamulle oltiin sovittu treffit meidän tuutorin kanssa, joka esitteli meille tulevaa kouluamme ja samalla tavattiin myös kv –tutori. Kaikki ihmiset on täällä muuten herttaisia kuin mitkä! Tuntee itsensä todella tervetulleeksi.

Koulukierroksen jälkeen suunnattiin Kasian kanssa city centeriin, ja voitteko kuvitella kuin kaunis tämä kaupunki onkaan. Viimeisen puolen vuoden ajan ihmiset, joiden kanssa on ollut puhetta meidän vaihtoon lähdöstä, ovat kertoneet Krakovan olevan kaunis kaunis kaupunki, ja kaikki puheet on nyt todistettu täysin todeksi. Eilen onneksi ostimme saappaat, joilla oli parempi tallustella tunnista toiseen ihania rakennuksia ( ja miehiä!!!!!!) katsellen….Nam! Ja suomalaiselle partaveikolle terveisiä, että jos ne naiset ovat täällä kauniita, niin voi noita kaksimetrisiä miehiäkin katsella, vaikka vain urheilun vuoksi. Emmille ei tosin tunnu kelpaavan kuin se suomalainen versio….

 

Eilen löydettiin taivas maan päällä, nimittäin Roxyn liike. Emmi tyhjensi sitä eilen jo omalta osaltaan ja huomenna ajateltiin jatkaa, kunhan ei vain slotit lopu kesken. Vaatteet sun muut ei ole täällä mitenkään erityisen halpoja, mutta ruoka ja eläminen vaikuttaisi vähemmän rahaa vievältä kuin Suomessa. Kunhan ei nyt mennä aivan sekaisin, vaikka aika sekava olo onkin.

 

Kaupoissa pyörimisen jälkeen tahdottiin jotain ruokaa ja lähdettiin kahdestaan bongailemaan jotain kivaa ravintolaa, joita ilmestyikin yhtäkkiä joka paikkaan. Nirsoina suomalaisina ei osattu päättää mihin mennä, niin käveltiin pahantuulisina puolisen tuntia ympäriinsä. Lopulta päädyttiin johonkin kivaan paikkaan ja summassa tilattiin olutta ja pastaa. Haluttiin samaan syssyyn myös jotain puolalaista juotavaa, joten tarjoilija toi vodkaa. Loppu onkin historiaa ja nyt ollaan takaisin hyytävän kylmässä dormitoryssa. No, oikeastihan kello on viittä vaille kymmenen illalla ja ollaan oltu kunnolla.

 

Emmillä ei ole muuten minkäänlaista suuntavaistoa, joten oli pari kertaa hyvin lähellä ettei palattu aina samaan paikkaan mistä tultiinkin. Esitettiin siis tyhmiä kysymyksiä paikallisille tuon tuosta.

 

Meillä on teille muuten kolme sanaa: ”vittu,  me rakastetaan teitä!”