Maanantaiaamuna herätys oli taas mielenkiintonen. Joku koputti ovelle. Huusin vaan Inkalle että ”sinun vuoro, mee” ja Inka takas ”mulla on vaan pikkuhousut”. Meni se sitte ku laitto housut  jalkaan. Receptionin tyttö tuli kertomaan että tämä on se päivä ku meijän pitäs muuttaa toiseen dormitoryyn. No suihkuun ja pakkaamaan. Oltiin just saatu vaatteet päälle ku taas koputetaan. Inka meni avaamaan. Kaks poikaa, komea ja vielä komeampi, sielä selittää että tämä ois niinku niitten huone. Me tietenki pahotellaan ja luvataan pakata äkkiä, puolessa tunnissa, ja ettei tiedetty että joku on tulossa siihen. Sitte ne pojat tuli puolen tunnin päästä takas ja ne oli pakannu tavaransa kauppakärryyn. Kyselemättä ne tyhjensi sen sängylle, nosti meijän kamat kyytiin ja lähti auttaan meitä muutossa. Ei oltas ilman niitä kyllä mitenkään saatu kaikkea kerralla. Ne jutteli mukavia ja kanto kaikki meijän kamat ja naureskeli vähä, ” What’s in this? Only shoes, the whole bag? Ouh, you ladies ” :D Sitte luvattiin viedä ne kaljalle joku kerta.  Sitä ootellessa.

Nyt siis istutaan täälä meijän uuden asuntolan käytävällä hissin vieressä, ei jakseta jonottaa vielä huoneen avainta ku jono on niin pitkä.  

Ja nyt tuolla taitaa olla jo jotku bileet menossa ku kuuluu musiikkia ja ihmisten naurua. Ollaan ihan jumissa näitten tavaroiden ja kenkäkassien keskellä täällä kymppikerroksessa eikä päästä muiden mukaan!! Koitan rauhottaa itteeni tekemällä siluettiristikoita ja Emmi ei rauhotu taas mitenkään! Antakkee meille huoneen avain!

 

Ihmiset muuten hilluu tuolla ulkona shortseissa ja juo kaljaa, kello on kymmentä vaille kaks ja täällä on kyllä kieltämättä aika kesäinen fiilis. Näillä puolalaisilla taitaa alkaa vissiin pian koulu ku kaikki tulee yhtä aikaa tänne asuntolaan. Tai siis sanoihan ne miehet että torstaina alkaa koulu, eli mitähän tässä pariksi päiväksi keksittäis, khjeh! Nukutaan



Inkan ja Emmin juttuja, haleja.